Mä koen todella harvoin sosiaallista ahdistusta kuvaus tilanteissa.
Kun kamera käy, tapahtuu jotain maagista jo muu maailma katoaa mun ympäriltä.
Mun silmät on sokaistuneet salaman valosta ja siinä hetkessä ei oo mitään muuta kuin mä ja se linssi johon mä annan kaikkeni siinä hetkessä. Se on kuin intiimi tanssi kameran kanssa kun flowaa poseerauksesta toiseen.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti